” Toivon totisesti, että viesti meni perille. Tai ainakin viesti, jonka lähetin vielä illalla. Tai se, jonka lähetin tänä aamuna. Olen varmaan tukkinut dave Sharpnessin puhelinvastaajan vaatimuksillani lopettaa tutkimukset. Mutta en voi olla varma mistään ennen kuin olen puhunut hänen kanssaan.Ja se merkitsee sitä, että varjostus kenties jatkuu edelleen.”
Sophie Kinsella: Himoshoppaajan vauva s.230
Ensimmäisestä adventtiluukusta kurkistaa:
ja
Pikku Prinsessa 1939 Little Princess (Shirley Temple)
Nämä kaksi elokuvaa pitää katsoa vuodesta toiseen ja mikäs sen parempi aika kuin joulun aika!
Tunnelmallista ensimmäistä adventtia,
Maya
Lukulomalla tarkoitan joululomaa koska silloin on vihdoin aikaa ja lupa lukea niin paljon kuin ikinä haluan. Ajatuksissani olenkin ilmeisesti jo paljon lähempänä joulua kuin mitä kalenteri näyttää. Joulukuuta varten on kaksi kuvakalenteria valmiina, ehkä niitä availlessa ensi keskiviikosta lähtien tiedän taas missä mennään. Olin erittäin yllättynyt etten edes palellut tänään vaikka ulkona on jo kunnon talvi, ehkä flunssa on vähitellen siirtymässä syrjään. Viikonlopun kunniaksi olen sulkenut mielestäni opiskelutyöt ja keskittynyt kirjojen lukuun ja tänään luin kaksi kirjaa loppuun. Ensimmäinen oli Sophie Kinsellan Kevytkenkäinen kummitus (trailer), mistä mainitsinkin jo aikaisemmin. Tarina oli yllättävän hyvä, sopivan kevyttä, mutta tarina kuitenkin kehittyi loppua kohden ja tapahtumiakin riitti eikä käynyt tylsäksi. Samalla linjalla jatketaan koska kirjapino kasvoi juuri tänään Himoshoppaajan vauva ja Mini shopaholic-kirjoilla. Kevytkenkäinen kummitus vei mukanaan ja tähän voisi ehkä jopa toivoa jatkoa.Tai jos elokuvat joskus onnistuisivat niin toivon sellaisen. Hyvän elokuvan.
Luin myös Tiina Lymin kirjoittaman Susi sisälläni-kirjan, mikä osoittautui juuri siksi mitä takakannessa lupailtiin eli “yllätyksellinen ja hulvaton parisuhdetarina pettämisestä ja petetyksi tulemisesta.” Yleensä jos kyseessä on tarina parisuhteesta ja samassa lauseessa mainitaan huumori niin ne eivät ole yleensä kuitenkaan allekirjoittanutta naurattaneet. Sellaisiakin varmasti löytyy, mutta eipä ole aikaisemmin osunut oikeasti kohdalle, tosin tämänkin tarinan kohdalla hulvaton tarkoittaa ehkä enemmänkin koomista mikä on tietenkin vain minun mielipiteeni. Luin kirjan iltapäivän aikana eli kirja on helppo ja nopea lukea jos niin haluaa.
Opiskelusta sen verran, että edessä on vielä kaksi tunnin pitämistä, kasa muiden tuntien seuraamista, kahden esseen kirjoittaminen ja tenttiin valmistautuminen ennen lomaa. Ai niin, ja proseminaarin aloittaminen. Täällä ei siis mitään loppuvuoden opiskeluväsymystä kummallisempaa.
Ensimmäistä adventtia odottaen,
Maya
Harry Potter ja Kuoleman varjelukset osa I
Kävin katsomassa Harry Potter ja Kuoleman varjelukset osa I elokuvan. Toinen ja viimeinen osa nähdään ensi-illassa kesällä, heinäkuun 15. päivä 2011. Noin yhdeksän vuotta sitten kävin katsomassa ensimmäisen näistä elokuvista, sitä ennen olin lukenut siihen mennessä ilmestyneet kirjat. Jos en olisi lukenut kirjoja tuskin olisin käynyt elokuvissa katsomassa näitä näin montaa. Vaikka kirjat voittavatkin elokuvat (yleensä aina) mennen tullen, olen saanut muistuttaa itseäni siitä, että kyse on toisenlaisesta tuotoksesta silloin kun kirjan tarina päätyy elokuvaksi eikä näitä kannattaisi edes verrata. Mitä tähän uusimpaan elokuvaan tulee niin reiluun kahteen tuntiin mahtui jännitystä ja jopa hauskoja tilanteitakin. Muutamat kohdat erosivat mielikuvistani kirjasta, mutta kokonaisuus oli toimiva ja tottakai se loppui jännään paikkaan. Viime kesänä luin Harry Pottereita uudelleen, mutta en kuitenkaan kaikkia. Heinäkuuhun mennessä luen varmastikin loputkin. Tämä ensimmäinen osa ei ehtinyt 3D-versiona esitykseen, mutta toinen osa ilmeisesti on katsottavissa myös taikalasien läpi. Olin tyytyväinen tavalliseen elokuvaversioon koska Harry Potterin ja kumppaneiden seikkailut ovat olleet tarpeeksi jännittäviä ja näyttäviä muutenkin. Vaikea sanoa, miltä elokuva näytti niistä, jotka eivät ole kirjaa tai kirjoja lukeneet, itse en olisi varmaan pysynyt kärryillä henkilöissä ja tapahtumissa. Heinäkuuta odotellessa.
Rakkauskirjeitä Julialle (Letters to Juliet, 2010)
Romeon ja Julian kaupunki Verona on tämän elokuvan alkupiste ja matka jatkuu autolla Toscanalaisissa maisemissa etsien 50 vuotta sitten kadotettua sielunkumppania. Samalla reissulla tarinasta kirjoittava Sophie ja Lorenzoaan etsivän Clairen pojanpoika tutustuvat toisiinsa, Sophien kihlatun keskittyessä ravintolabisneksiinsä. Tarina on ehkä yksi ennalta-arvattavimpia, mutta keveydestään huolimatta sopi hyvin katsottavaksi kärsiessäni tukkoisesta nenästä ja heikosta olosta. Voi kaivautua piiloon lumimyrskyltä mikä vei voimat ja vain olla.
Leppoisaa perjantaita,
Maya
