Agatha Christie: Murha Mesopotamiassa (1936):
- “En käsitä, mikä heitä kaikkia vaivaa tänä vuonna. Kaikki ovat aivan vauhkoja.Johnson kulkee ympäriinsä niin synkkänä, että tuskin suutansa avaa. David ei koskaan puhu, jos selviää puhumatta. Bill ei tietenkään ole hetkeäkään hiljaa, mutta jollakin tapaa hänen lörpötyksensä tuntuu vain tekevän kaiken pahemmaksi. Carey on sen näköinen kuin odottaisi, että jokin katkeaa minä hetkenä tahansa. Ja he pitävät kaikki toisiaan silmällä niin kuin… niin kuin… Äh, en tiedä, mutta se on omituista.
Oli merkillistä, ajattelin, että kaksi niin erilaista ihmistä kuin neiti Reilly ja majuri Pennyman tunsivat aivan samoin.
Juuri silloin herra Coleman tulla touhotti sisään. Touhotti on juuri oikea sana. Jos hänen kielensä olisi roikkunut ulkona ja jos hänellä äkkiä olisi ollut innokkaasti heiluva häntä, en olisi hämmästynyt lainkaan.”
s.29
