Kuluneen kuukauden aikana en ole pitänyt oppitunteja enkä enää tässä kuussa ehdikään koska pian ollaan jo helmikuun puolella ja se meneekin pitkälti yliopiston luentosaleissa. Sen sijaan, koska toivoisin pääseväni varsinaiseen pääasiaan eli opetukseen edes jotenkin taas kiinni,olen lukenut Opettaja-lehteä, mikä kiltisti tippuu postilaatikostani joka perjantai (jos sitä ei kotiin tule, lehteä on mahdollista lukea myös kokonaan sähköisesti täältä). Lisäksi olen löytänyt myös Opettaja-tv:n ja katsellut muutamia ohjelmia. Tämä saattaa kuulostaa nyt oikein kunnolla opettajan työhön perehtymiseltä eri kanavien kautta.
Totuushan on oikeasti se, että Katsomossa on ollut joitakin päivityksiä tai huoltotöitä viime viikolla eikä nettitelkku ole toiminut, joten en ole voinut seurata Salkkareita enkä Marienhofia, joten siirryin “sivistävämpien” ohjelmien pariin. Viikonlopun aikana sain vihdoin päivitettyä lemppariohjelmieni uusimmat tapahtumat. Viikon tapahtumat kiteytettynä: Marienhofissa järkytyttiin ja surtiin Amelien kuolemaa, vain kaksostytöt jatkoivat tahoillansa kommelluksia lähes normaalisti, mutta Salkkareissa sen sijaan oli muutama hupaisa tilanne ja kieroilijat punovat juoniaan entistä tiheämmiksi ja varmasti kohta joku jo kompastuu omaan nokkeluuteensa. Näiden sarjojen katsomisella saan jätettyä aivot narikkaan tarvittaessa ja hengähtää hetkeksi, joten ne sopivat mainiosti viikonloppuun ja arki-iltoihin.
Arkena pitää aivoja vaivata useampaan otteeseen, jotta viikonloppun voi taas viettää rennosti. Joten työpöytä tulee näyttämään suunnilleen tältä:
kuva
paitsi, että omassa kupissani (mikä on myös puolet isompi) on teetä ja lisäksi minulla on vielä vino pino kirjoja pöydän reunalla tai lattialla jos tila loppuu. Aikaisemmin luennoilla käynti tiuhassa tahdissa on ollut puuduttavaa harjoittelukouluun ja konkreettiseen tekemiseen verrattuna, mutta nyt luulen, että vaikeinta on paikalla pysymisen lisäksi sittenkin hiljaa pysyminen. Viime aikoina olen nähnyt vähemmän opiskelukavereitani, joten asiaa olisi vaihdettavana heidän kanssaan, mutta muutenkin pitäisin mielummin itse tunteja kuin istun niillä. Toisaalta on mukavaa saada lisää arvokasta tietoa eri asioista ja keskustella lisää myös proseminaarityöstä.
Pian toivottavasti pääsen myös elokuviin katsomaan De vrais mensonges-elokuvan (Täysihoito) kun saan käteeni nämä:
tai viivakoodit sisältävän version niistä.
Mainiota maanantaita,
Maya
P.S. Opettaja-tv:stä ehkä lisää myöhemmin.