Aivot narikkaan

Kuluneen kuukauden aikana en ole pitänyt oppitunteja enkä enää tässä kuussa ehdikään koska pian ollaan jo helmikuun puolella ja se meneekin pitkälti yliopiston luentosaleissa. Sen sijaan, koska toivoisin pääseväni varsinaiseen pääasiaan eli opetukseen edes jotenkin taas kiinni,olen lukenut Opettaja-lehteä, mikä kiltisti tippuu postilaatikostani joka perjantai (jos sitä ei kotiin tule, lehteä on mahdollista lukea myös kokonaan sähköisesti täältä). Lisäksi olen löytänyt myös Opettaja-tv:n ja katsellut muutamia ohjelmia. Tämä saattaa kuulostaa nyt oikein kunnolla opettajan työhön perehtymiseltä eri kanavien kautta.

Totuushan on oikeasti se, että Katsomossa on ollut joitakin päivityksiä tai huoltotöitä viime viikolla eikä nettitelkku ole toiminut, joten en ole voinut seurata Salkkareita enkä Marienhofia, joten siirryin “sivistävämpien” ohjelmien pariin. Viikonlopun aikana sain vihdoin päivitettyä lemppariohjelmieni uusimmat tapahtumat. Viikon tapahtumat kiteytettynä: Marienhofissa järkytyttiin ja surtiin Amelien kuolemaa, vain kaksostytöt jatkoivat tahoillansa kommelluksia lähes normaalisti, mutta Salkkareissa sen sijaan oli muutama hupaisa tilanne ja kieroilijat punovat juoniaan entistä tiheämmiksi ja varmasti kohta joku jo kompastuu omaan nokkeluuteensa. Näiden sarjojen katsomisella saan jätettyä aivot narikkaan tarvittaessa ja hengähtää hetkeksi, joten ne sopivat mainiosti viikonloppuun ja arki-iltoihin.

kuva

Arkena pitää aivoja vaivata useampaan otteeseen, jotta viikonloppun voi taas viettää rennosti. Joten työpöytä tulee näyttämään suunnilleen tältä: kuva

paitsi, että omassa kupissani (mikä on myös puolet isompi) on teetä ja lisäksi minulla on vielä vino pino kirjoja pöydän reunalla tai lattialla jos tila loppuu. Aikaisemmin luennoilla käynti tiuhassa tahdissa on ollut puuduttavaa harjoittelukouluun ja konkreettiseen tekemiseen verrattuna, mutta nyt luulen, että vaikeinta on paikalla pysymisen lisäksi sittenkin hiljaa pysyminen. Viime aikoina olen nähnyt vähemmän opiskelukavereitani, joten asiaa olisi vaihdettavana heidän kanssaan, mutta muutenkin pitäisin mielummin itse tunteja kuin istun niillä. Toisaalta on mukavaa saada lisää arvokasta tietoa eri asioista ja keskustella lisää myös proseminaarityöstä.

Pian toivottavasti pääsen myös elokuviin katsomaan De vrais mensonges-elokuvan (Täysihoito) kun saan käteeni nämä:

kuva

tai viivakoodit sisältävän version niistä.

Mainiota maanantaita,

Maya

P.S. Opettaja-tv:stä ehkä lisää myöhemmin.

Hyvät ja huonot päivät

Joinain päivinä kaikki tuntuu menevän pieleen aamusta lähtien; aamulla tulee kiire, vaatteet kiristävät, tavarat on hukassa, bussi menee nenän edestä ja kun pääset perille huomaatkin, että tapaaminen oli muutettu tuntia aikaisemmin, et ehtinyt tarkistaa sähköposteja aamulla kiireen takia eikä kesken kehtaa mennä tai sitten se on siirretty ensi viikolle eli kaikki kiire oli turhan takia. Tekee mieli mennä takaisin kotiin nukkumaan ja nousta uudelleen ylös vasta seuraavana päivänä.

Joskus taas on päiviä kun useampi asia on hyvin ja suuresta työmäärästäkin selvitään.

Aamulla ei tule kiire, laukku on valmiina odottamassa, bussi tulee ajallaan ja bussin vaihto sujuu täydellisesti koska olit varautunut odottamaan pakkasessa vartin, mutta pääsetkin lämpimään samantien. Määränpäässä tapaamiset sujuvat, asiat hoituvat ja työt jaetaan tasapuolisesti. Onneksi näitäkin päiviä on kuten tällä viikolla minulla on ollut. Olen erittäin iloinen myös seminaarityön edistymisestä, se on vain polkenut paikoillaan, mutta nyt pääsen siihenkin kiinni ja tiedän tarkemmin mitä teen. Ongelmana oli etten tuntenutkaan valitsemaani aihetta sopivaksi ja kompuroin sen kanssa kunnes sain aiheen muutettua sopivammaksi. Olen etsinyt lähteitä ja pian tie vie taas, minnepä muuallekaan kuin kirjastoon niitä hakemaan.

kuva

Iloista keskiviikkoa,

Maya